Kainuun soten hallitus päätti äänestyksellä lopettaa Suomussalmen ja Kuhmon viikonloppuvastaanotot.
Päätös ja äänestys osoitti kaksi harmillista asiaa.
Keskittämishinku on saapunut Kainuuseenkin, vaikka sitä vastaan taistellaan esimerkiksi Oulun ja Helsingin suuntaan. Keskittämisen tarkastelupiste on lähes poikkeuksetta tarkastelijan oma sijainti. Nytkin maakuntien puolustajana näyttäytyvän puolueen edustajien äänestyspäätökset riippuivat kunkin edustajan asuinpaikasta.
Toiseksi, Kainuun sote tuottaa päätöksenteon perustaksi vakuuttavia laskelmia ja taulukoita, jotka kertovat etupäässä taloudellisista arvoista ja mittareista. Asioita tarkastellaan etenkin mammuttimaisesta organisaatiosta ja hallinnosta käsin, ei ihmisten tarpeista lähtien.
Myös harvaan asutulla maaseudulla asuvilla ihmisillä on oikeus tarvitsemiinsa terveyspalveluihin. Jos nykyinen järjestämistapa on tullut liian kalliiksi, on ennen lakkauttamisia mietittävä perusteellisesti vaihtoehtoja. Ja lisäksi on muistettava, että ainoa vaihtoehto ei voi olla palveluiden tarjoaminen puhelimitse tai tietokoneen kautta.
Emme voi hyväksyä sitä, että soten talouden ja alijäämän paisuessa ainoaksi vaihtoehdoksi asettuu palveluiden karsiminen olemattomalla julkisella keskustelulla ja vielä siten, että karsinta alkaa vähäväkisimpien ja syrjäisimpien seutujen palveluista.
Toki tiedämme, että sote tarkastelee toimintansa tehokkuutta ja järjestämistapoja myös kokonaisuutena, mutta pikavauhtia tehdyt leikkaukset todennäköisesti vain lisäävät kuihtumisen kierrettä.
Katsomme, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen lähtökohtana tulee olla kainuulainen ihminen, eivät pelkästään talouden ja hallinnon kehikot, säästäminen ja tehokkaan tuottavuuden arvot. Yksittäisten osastojen ja toimintojen lakkauttamisen ajamisen sijaan energia pitäisi keskittää joustavien palvelun tuotantotapojen selvittämiseen ja käyttöönottoon sekä ennaltaehkäisyyn.
Kainuun soten, ja sitä kautta myös Kainuun kuntien, taloustilanne on äärimmäisen haastava. On todennäköistä, että palvelutasoa joudutaan joltain osin karsimaan. Mutta se on tehtävä vasta perusteellisen toimintatapojen uudelleentarkastelun jälkeen. Realiteetti niin sotessa kuin kunnissakin on se, että jatkuvasti ollaan säästölistojen kanssa tekemisissä ja karmaisevasti nähdään, kuinka se voi johtaa kurjistumisen kierteeseen.
Samaan aikaan näemme, että toimintatavoissa on kehittämistä ja esimerkiksi ennaltaehkäisyyn panostamalla säästöjä olisi mahdollista saada aikaan. Järkevien päätösten tueksi Kainuun soten tulisi hyödyntää ulkopuolisia asiantuntijoita, jotka osaisivat ehdottaa toimintojen kehittämistä, löytää mahdollisia järkeviä sopeuttamiskohteita sekä etenkin tarkastella palveluketjuja ennaltaehkäisyn näkökulmasta.
Lisäksi kainuulaisten ihmisten kuuleminen ja soten palveluksessa olevan, käytännön työtä tekevän henkilöstön kanssa keskustelu on syytä olla toimintojen kehittämisen lähtökohta.
Säästöjä etsittäessä ja uusia toimintatapoja kehitettäessä asiat on tarpeen avata laajaan julkiseen keskusteluun hyvissä ajoin. Se ei ole helppoa eikä mukavaa, mutta se on ainoa kestävä tie eteenpäin. Kainuu pärjää vain yhdessä, ei vuorotellen toisia kurittaen.