KaiCell Fibers:n sellutehdas sai viime viikolla ympäristöluvan. Luvassa oli tiukemmat määräykset päästöille vesiin kuin yhtiö oli hakemuksessaan esittänyt. Samoin ensi kertaa ikinä tehtaan lämpöpäästöille asetetaan luparajat. Hyvä näin.
Sellutehtaasta lasketaan ravinne-, kiintoaine- ja sulfaattipäästöjä vesistöön. Samaan syssyyn järveen lasketaan vielä haitallisia kloorattuja hiilivetyjä sekä lämmintä vettä. Tämä on optimaalinen yhdistelmä järven rehevöitymiseksi.
Lisäksi lähialueen asukkaita koettelevat melu- ja hajuhaitat.
Tehdasta ehdittiin jo hehkuttaa ilmastotekona. Sitä se ei kuitenkaan ole.
Tehdas ja siihen liittyvä liikenne lisäävät Kainuun kasvihuonekaasupäästöjä noin 20 %. Suunnan pitäisi olla alaspäin. Tähän päälle tulevat vielä metsätaloudesta aiheutuvat päästöt.
Metsätaloudessa isoin ongelma on se, että puunhankinta perustuu myös turvemailla kasvaviin puihin. Turvemaita on noin kolmannes metsätalousmaasta. Kuitupuuhakkuut sellutehdasta varten ylläpitävät avohakkuumallista metsänhoitotapaa. Avohakkuut turvemailla aiheuttavat sekä suuret vesistö- että kasvihuonekaasupäästöt.
Lisääntyvien hakkuiden myötä hiilinielutaso heikkenee ja sitä myöten nettopäästöt kasvavat. Lisäksi metsäluonnon monimuotoisuus ja metsien retkeilyarvot kärsivät.
Mikään ekoteko tällainen sellutehdas ei ole. Talous- ja työllisyysteko tämä toki on, koska teollisuuden aluetalousvaikutuksilla ja työpaikoilla on väliä.
Kuitenkin, hidaskasvuisen, laadukkaan suomalaisen puuaineksen keittäminen selluksi maailmanmarkkinoille esimerkiksi kiinalaisten vessapaperin tai pakkauskartongin raaka-aineeksi ei ole järkevää. Meidän metsäteollisuutemme jalostusarvo ei ole juuri noussut. Sen sijaan Suomesta on tullut bulkkituotteiden – eli sellun – viejämaa.
Tässä maailmanajassa, jossa ilmasto lämpenee ja ilmastonmuutoksen vakavia seurauksia ruvetaan jo näkemään ja jossa luonnon monimuotoisuus heikkenee sellaista tahtia, että asiantuntijat puhuvat jo kuudennesta sukupuuttoaallosta, pitää uusien elinkeinopoliittisten avausten olla oikeasti ja aidosti kestävällä pohjalla.
Aidosti kestäviä mahdollisuuksia kyllä on. Mutta onko viisautta ja halua tarttua niihin?
Kainuun Vihreät hallitus
Silja Keränen
Nina Jyrkäs
Anne Kemppainen
Senni Kela
Pertti Raninen
Susanna Raninen
Virpi Juvonen
Anu Koskela
Kannanotto on julkaistu Kainuun sanomissa 21.7.2020.