KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi (Verts/ALE) 3.3.2010
Suomalaisessa Kainuun maakunnassa sijaitsevasta Talvivaaran kaivoksesta aiotaan ryhtyä ’ottamaan talteen’ uraania. Kaivosyhtiö pyrkii toteuttamaan tämän muutoksen ilmoitusasiana, hakematta erillistä lupaa uraanin tuotantoon ja ilman uutta perusteellista ympäristövaikutusten arviointia. Jos tällainen menettely hyväksyttäisiin, se tarkoittaisi, että aivan muuta kaivannaistoimintaa varten perustettu kaivos voitaisiin jälkikäteen tosiasiassa muuttaa uraanikaivokseksi. Talvivaaran kaivoksen nykyisessä vesi- ja ympäristöluvassa ei ole mainintaa uraanista edes sivutuotteena.
Suomen nykyinen kaivoslaki on vanha eikä vastaa nykyaikaisia käsityksiä paikallisten ihmisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Ehdotus uudeksi kaivoslaiksi onkin parhaillaan Suomen eduskunnan käsiteltävänä. Siinä esitetään, että uraanikaivoksen lupa vaatisi yhteiskunnan kokonaisedun arviointia. Suomen ydinenergialain mukaan ydinvoimalaitoksen ja ydinjätteen loppusijoituslaitoksen perustaminen edellyttää hallituksen myöntämää periaatelupaa, jonka eduskunta hyväksyy, ja joka perustuu yhteiskunnan kokonaisedun arviointiin. Jos uraanin tuotanto Talvivaarassa aloitettaisiin ilman uutta perusteellista ympäristö- ja yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia, se olisi jyrkässä ristiriidassa suomalaisen lainsäädännön yleisten periaatteiden kanssa.
Onko komissio tietoinen hankkeesta muuttaa Talvivaaran kaivos uraanikaivokseksi ilman uutta ympäristövaikutusten arviointia ja lupakäsittelyä ja katsooko komissio, että tällainen hanke on sopusoinnussa ympäristöä ja kansalaisten oikeuksia koskevan eurooppalaisen lainsäädännön kanssa?
E-1571/09FI
Günther Oettingerin komission puolesta antama vastaus
3.5.2010
Komissio on tietoinen suunnitelmasta ottaa talteen uraania Talvivaaran kaivoksen sivutuotteena.
Euratomin ja EU:n perustamissopimuksessa sekä EU:n sekundäärilainsäädännössä vahvistetaan velvoitteita, joita Suomen tai Talvivaaran kaivoksen olisi tällaisessa tapauksessa noudatettava.
Ensinnäkin uraanikaivostoiminnan harjoittaminen edellyttää ennakkolupaa direktiivin 96/29/Euratom[1] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla.
Lisäksi Euratomin perustamissopimuksen 37 artiklan mukaisesti Suomen viranomaisten olisi toimitettava komissiolle yleiset tiedot mahdollisista radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevista suunnitelmista. Tällaiset tiedot on toimitettava vähintään kuusi kuukautta ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset myöntävät lupia radioaktiivisten jätteiden päästöille. Näiden yleisten tietojen perusteella ja Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitettua asiantuntijaryhmää kuultuaan komissio määrittää, aiheuttaako toiminta radioaktiivista saastumista toisen jäsenvaltion alueella, ja antaa asiasta lausuntonsa.
Lisäksi Euratomin perustamissopimuksen 41–42 artiklan mukaan Talvivaaran kaivosyhtiön olisi annettava komissiolle tieto kyseisestä investointihankkeesta, jos tuotantokapasiteetin muutosinvestoinnin suuruus ylittää neuvoston asetuksessa (Euratom) N:o 2587/1997[2] vahvistetun raja-arvon 20 miljoonaa euroa. Vastaanotettuaan tällaisen ilmoituksen komissio tarkastelee kaikkia hanketta koskevia Euratomin perustamissopimuksen tavoitteisiin liittyviä seikkoja ja muodostaa niistä kantansa perustamissopimuksen 43 artiklan mukaisesti.
On noudatettava myös Euratomin ydinmateriaalivalvonnan täytäntöönpanosta 8. helmikuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (Euratom) N:o 302/2005[3] säädettyjä velvoitteita. Erityisesti mainitun asetuksen 24 ja 25 artiklan perusteella malmintuottajan olisi ilmoitettava komissiolle malminlouhinnan tekniset perustiedot sekä tiedot kaivokselta lähetetyn materiaalin määrästä ja malmin viennistä kolmansiin maihin. Tätä tarkoitusta varten Suomen säteilyturvakeskus on jo ollut yhteydessä komissioon, ja komissio odottaa parhaillaan, että toiminnanharjoittaja lähettää tekniset perustiedot virallisesti.
Euratomin perustamissopimuksessa määrättyjen vaatimusten lisäksi uraanin louhintaan sovelletaan myös kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annettua direktiiviä 2006/21/EY[4] muiden kuin radioaktiivisuuteen liittyvien seikkojen osalta. Tämä direktiivi on saatettu osaksi Suomen kansallista lainsäädäntöä, ja näin ollen sitä on sovellettava täysimääräisesti. Direktiivissä säädetään muun muassa velvoitteesta laatia jätehuoltosuunnitelma ja riskialttiiden jätealueiden osalta suuronnettomuuksien torjuntaa koskevat toimintaperiaatteet; selkeistä lupamenettelyistä, joihin sisältyy yleisön osallistumista koskevia erityisvaatimuksia; täsmällisistä toimenpiteistä jätealueiden turvallisuuden ja vakauden varmistamiseksi; jätealueiden käytöstä poistamiseen liittyvistä ja käytöstä poistamisen jälkeisistä menettelyistä sekä velvoitteesta asettaa rahoitusvakuus. Kysymyksessä annettujen tietojen perusteella näyttäisi siltä, että kyseistä laitosta koskeva lupa olisi ainakin saatettava ajan tasalle siten, että se kattaisi uraanin louhinnan.
Ympäristövaikutusten arvioinnin osalta tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa direktiivissä 85/337/EY (YVA-direktiivi), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY[5], säädetään jäsenvaltioiden velvoitteesta varmistaa, että merkittäviä ympäristövaikutuksia esimerkiksi luonteensa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti aiheuttavista hankkeista on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi ennen lupien myöntämistä. Tällaiset hankkeet on määritelty direktiivin 4 artiklassa, jossa viitataan kyseisen direktiivin liitteisiin I ja II.
YVA-direktiivin liitteessä II olevan 2 kohdan mukaisia hankkeita ovat muun muassa maanalainen louhinta ja malmien louhinnan maanpäälliset rakennelmat (kaivosteollisuus). Liitteessä II tarkoitettujen hankkeiden osalta jäsenvaltioiden on päätettävä joko tapauskohtaisen tarkastelun kautta taikka raja-arvojen tai kriteerien mukaisesti, onko hankkeesta tehtävä siitä ympäristölle todennäköisesti aiheutuvien merkittävien vaikutusten vuoksi tällainen vaikutustenarviointi. Tätä päätettäessä on otettava huomioon asiaa koskevat valintaperusteet, jotka vahvistetaan direktiivin liitteessä III. Tässä yhteydessä pidetään olennaisina seikkoina mm. jätteen syntymistä, onnettomuusriskiä, laitoksen sijaintia ja mahdollisia vaikutuksia.
YVA-direktiivin liitteessä II olevaan 13 kohtaan sisältyy omana ryhmänään myös liitteessä II lueteltujen hankkeiden ’kaikki muutokset tai laajennukset’, joista ’voi olla merkittävää haittaa ympäristölle’. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on päätettävä, onko niiden ympäristövaikutustenarviointi tarpeen vai ei.
Jos jäsenvaltio päättää, että hankkeesta aiheutuu merkittäviä vaikutuksia ympäristölle, ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että päätös ympäristövaikutusten arvioinnin tekemisestä saatetaan julkisesti saataville.
——————————————————————————–
[1] Neuvoston direktiivi N:o 96/29/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996, perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta, EYVL L 159, 29.6.1996.
[2] Neuvoston asetus (Euratom) N:o 2587/1999, annettu 2 päivänä joulukuuta 1999, Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 41 artiklan mukaisesti komissiolle ilmoitettavien investointihankkeiden määrittelystä, EYVL L 315, 9.12.1999.
[3] EUVL L 54, 28.2.2005.
[4] EUVL L 102, 11.4.2006.
[5] EYVL L 73, 14.3.1997.